Veikko Huovinen . Uhosin keväällä lukevani Huovisen koko tuotannon kesän aikana. En ole varsinainen Väyrynen, sillä viiden viikon jälkeen työstän vasta neljättä nidettä, jo toistamiseen fuskaten. Ihmisen kuvaamisessa Huovinen on hyväntahtoisessa ironiassaan erinomainen, pihkantuoksun ja tanniinien höyrystämisessä rivien väliin kaiken arvostelun yläpuolella. Siksi aloitin sekundaarisukkession oppikirjasta, Puukansan tarina sta, ja jatkoin sitten Havukka-Ahoon ja Konstan Pylkkäseen. Luen hitaasti... read more
