En pidä itseäni varsinaisena stalkkerina, joka hiippailee puskissa ja seuraa saalistaan kuin mielipuolinen hailauma, mutta toisinaan tunnen itseni hivenen säälittäväksi. Kävelen tiettyjä reittejä, kaivelen facebookia, vilkuilen baarissa ja olen muutenkin turhan utelias toisten ihmisten elämästä. Toisinaan teen(/tein) sen ihan vain siitä syystä, että tahdoin nähdä vilauksen tuosta ihmisestä. Ei se ole väärin, eihän? Sitä on niin kiinni omissa haavekuvissaan ja tunteissaan, että on onnellinen vain... read more
