Vihaan sitä miten päivät (oikeammin yöt ) sulautuvat toisiinsa; sitä ettei elämässä ole mitään rutiinia. Arki, viikonloppu, pyhä, loma - kaikki yhtä sumua. Hädin tuskin pystyn käsittämään, että huhtikuu on jo melkein ohi, saati sitten että kesä väijyy jo verhojen takana. Niin paljon vapaa-aikaa ilman, että se tuntuu vapaalta ollenkaan. Niin vähän ihmiskontaktia kuin mahdollista. Olen tulossa (tullut?) mökkihöperöksi. Niinä lyhyiltä tuntuvina hetkinä, kun saan ajatukseni irti liian hitaasti kulkevista... read more
