Tänään toin kirjoituskoneeni Pohjanmaalta odottamaan sijoituskotiin pääsyä. Värinauha on melkein lopussa mutta kirjoitin silti itselleni kirjeen avattavaksi vuoden päästä tai sitten kun löydän sen jostain kirjan välistä. Ehkä säännöllisempi itselleen kirjoittaminen – viimeksi olen vastaavaa tehnyt kun olin ehkä viidentoista - olisi yksi tapa muistaa kuluvasta ajasta jotain niin ettei se vain tuntuisi katoavan johonkin. Aika monen vuoden alussa olen (ja nyt tämä kuulostaa kornilta) kirjoittanut... read more
